DDR:n armeijan verkkarit

Ne minä puin päälleni maanantaiaamuna, ihan vain osoittaakseni maailmalle, että en oikeasti jaksa välittää mistään pukukoodeista. Koristeeksi puin vielä kaikenkirjavat villasukat.

Ne verkkarit ovat sellaiset ruskeat ja vuosikymmenien takaiset, ystävältä saadut. Aika makeat, mutta ei nyt varsinaisesti mitään siistiä bisnespukeutumista.

Fillaroin töihin jopolla läpi sympaattisen aamupakkasessa kiiltelevän kylän ja aloin kirjoittaa.

Ruokatunnilla kunnantalolla mietin, että ehkä olisin sittenkin voinut pukea jotain muuta. Niina Uusimaa käveli yläkerrasta ihan siististi pukeutuneena ja levänneen näköisenä. Moikkasi iloisesti ja kysyi, miten kynä luistaa.

Jatkoin kirjoittamista. Andorra sitä, Mallorca tätä, mikä tässä nyt oikein on oleellista?

Fillaroin partiokokoukseen, vein rasteja metsään, hain niitä sieltä, fillaroin nuorisotalolle pelaamaan nintendoa ja vielä takaisin töihin. Täällä minä olen edelleen.

Viikko Espanjassa opetti kummalliseen työrytmiin.

Kummallista on sekin, että tämän blogin teksteistä huolimatta vain 17 prosenttia blogini kyselyyn vastanneesta oli sitä mieltä, että tuommoinen opintomatka on rahan tuhlausta. Ja huikeat 56 prosenttia uskoi, että matkalla keksitään jotain uutta ja hienoa.

Matkablogi sai viikon aikana 752 klikkausta, pikkuisen siis jäin maailman huippujen sadasta tuhannesta.

Lukekaa lehti. Hyvää yötä.

Hyödyllistä?

"Mitä mieltä sinä, noin ulkopuolisena, olet tästä matkasta?" Tunturi-Lapin Kehityksen Markku Mäkitalo heittää viattomasti ravintolaa kohti johtavien askeleiden lomasta.

Noooo, mitäs minä, no tuota noin, ainakin että, että on tämä ollut aivan, jaa pitääkö minunkin tästä olla jotain mieltä?

No, mitä nyt olen osallistujien kanssa jutellut, tuntuvat olevan tyytyväisiä, ja silleen.

Oikeasti. Onko tullut uusia ideoita? Millä niitä mitataan? Onko saatu vastauksia? Kuinka mitataan, onko 20 000 euroa käytetty hyvin ja tuottaako se jotakin?

Ei millään. Projektikoordinaattori Niina Uusimaa vakuuttaa saaneensa paljon uusia ideoita: työvoiman saatavuus ei ole vain työvoiman saatavuutta. Se liittyy esimerkiksi siihen, onnistummeko me alueena luomaan itsestämme tarpeeksi houkuttelevan kuvan.

Niin, nimenomaan alueena. Andorrassa kaikki ministeriöstä alkaen markkinoivat yhtä Andorraa, joka tosin tarjoaa kokonaisen maailman erilaisia vaihtoehtoja lomanviettäjälle. Baleaareilla markkinoidaan yksiä Baleaareja, jotka sisältävät monta erilaista lomakohdetta. Moni osallistujista on sitä mieltä, että niin pitäisi tehdä Tunturi-Lapissakin, paljon nykyistä enemmän.

Levi ja Kilpisjärvi ovat yhtä ja samaa matkailukohdetta, jonka tekee kiinnostavaksi se, että ne molemmat ovat samaa kohdetta, mutta antavat mahdollisuudet täysin erilaisiin lomiin, elämyksiin, majoitukseen, aktiviteetteihin.

Juuri nyt on mahdotonta mitata, johtaako opintomatka yhteistyön tiivistymiseen, julkisten ja yksityisten matkailutoimijoiden roolien muutoksiin, muutoksiin yksittäisten yritysten markkinoinnissa tai asiakaspalvelussa ja niin edelleen.

"No, varmaan ainakin näet nyt, että näillä matkoilla tehdään oikeasti töitä, ei nämä mitään lomia ole." Mäkitalo vielä sanoo ennen kuin viimeisen illan ruoka on lautasella.

Viisi kaksitoistatuntista päivää auttavat tosiaan arvostamaan matkatyötä säännöllisesti tekeviä.

Ne auttavat kummasti arvostamaan myös sitä hetkeä, kun voi itse keittää puuronsa, vetää kirkkaanpunaiset sadehousut ja sadetakin päälle, solmia oranssin sadehatun kaulan alta rusetille ja pyöräillä läpi sateisen kirkonkylän kirkonkellojen soidessa takavasemmalla.